Sateisen kesän ainoa ilo...

... on vedenpitävä Riviera!

Ilmapallot antennissa - Todiste vappuajosta!

Talven raadannan jälkeen Kädettömään Mieheen iski melko totaalinen apatia, ainakin bloginpidon suhteen. Raadanta toki toi tuloksia, vappuajoon päästiin ja kaikki valmistui ajallaan skeptikkojen (osin perustelluista) kauhuskenaarioista huolimatta. Mutkia mahtui matkaan, ensimmäisestä katsastusyrityksestä Prinsessa pomppasi kuin sammakko paistinpannulta. Etupään re-build johti siihen että jarrut olivat rajusti epätasapainossa. No, näistä selvittiin J.Auton avulla samalla kun ohjauskulmat säädettiin. Toisella kertaa leima tärähtikin jo ilman huomautettavaa.

 Kuten todettua, Prinsessa oppi kuivaksi. Kuulostaa kovin perusasialta, mutta tässä tapauksessa kaikki tehtiin sen vaikeamman kautta. Liimaa --> Vesitesti --> Vuoto --> Siveettömiä puheita. Edellisen liiman poisto --> Liimaa --> Vuoto --> Siveettömiä puheita. Ja niin edelleen useampia varveja. Joka paikan piti olla niin tilkittynä kuin vain voi. Kädetön Mies pohti jo puolivakavissaan polttopullon soveltamismahdollisuuksia näin rauhan aikana.

Kunnes sitten eräänä päivänä Kädettömän Miehen konttaillessa kuskin jalkatilassa murehtimassa märkiä mattoja, iski se kuuluisa Heureka-hetki. Punertavaa, tahmaista, inhaa nestettä. Jäähdytysnestettä jukenauta! Miten pirussa sitä voi päästä sisälle? Googels huutamaan ja selvä homma: Lämppärin kenno sökö tai muualla siellä vuoto, ja neste tulee suoraan ilmanvaihtokanavista sisälle. Toisaalta tämä tieto harmitti pirusti, mutta toisaalta huojensi kovasti, vesivuodoille voisi tulla loppu!

Kelpaa Prinsessan hymyillä - Puhdas ja kuiva olo

Sitten vaan letkut uuteen järjestykseen konehuoneessa ja lämppäri pois kierrosta, ja voi´la: Siihen loppui! Tosin loppui myös lämppärin toiminta, mutta kuka piru kesällä lämmitintä tarvitsee? Vallankin kun huonosti eristetyn tulipellin läpi tunkee koko ajan V8:n hukkalämpöä enemmän kuin tarvitsee.

Ihminen joka ei ole taistellut kaksitonnisen neidon inkontinenssin kanssa ei voi tietää miten tyydyttävä fiilis on lopulta saavuttaa vesitiiveys. Kun se matto alkaa ensi kertaa kuivahtaa. Damn baby.

Tämän saagan tultua loppusuoralle riitti sitten vähän energiaa sisustuksen viimeistelyyn. Viime talvea mattoa asentaessa epäili Kädetön omia verhoilukykyjään (täysin aiheellisesti) useita kertoja. Matto ei istunut sitten hitollakaan, varsinkaan etujalkatiloista. No, amerikanvelhojen konsultaation ja kuvakavalkadin jälkeen selvisi syykin: Autosta puuttui likipitäen kaikki ns. Kick-panelit eli erilaiset voimapahviset, muoviset ja teräksiset verhoilulevyt joilla matto tuetaan. Pirustako tuonkin tiesti kun ei ole originaalia koskaan nähnyt.

Omatekoiset Kickpanelit

Siitä sitten hankkimaan. Muovinen ja teräksinen löytyivät erään Vincentin osiksi purkamasta -64:sta ameriikan ihmemaasta. Pahvisia ei millään raaskinut tilata, vaikka niitä uustuotantona saisikin. Sen sijaan Kädetön hankki metritolkulla jäykintä mahdollista voimapahvia josta ne voisi itse leikellä. Malli löytyi taas uskomattoman Riviera-miesten solidaarisuuden osoituksena: Australialainen heppu oli juuri teettänyt omaansa uudet, ja lähetti ystävällisesti kirjekuoressa tarkan paperimallin josta piirrellä. Ihan uskomatonta.

Sitten vain kova ähellys, paneelit paikalleen ja jopas näyttää erilaiselta!

Kyllä maistuu meno nyt. Tuhannen mailia on plakkarissa tältä suvelta, ja vastahan se kesä alkaa!

Kevät istuu käsijarrulla.

Joka siis Prinsessan tapauksessa tietysti tarkoittaa sivistyneesti jalalla käytettävää seisontajarrua. Vappu, tuo alkavan kesän ja jeesusmarssien juhla, manifestoi itsensä iloksemme reilun kolmen viikon päästä. Se ei ole paljon, mutta käsijarrumetafora viittaakin enempi tuohon kammottavaan kinokseen mikä kaupunkiamme alati piinaa, ja jonka inhoihin sulavesiin Prinsessa ei tietenkään aio koskea. Eli niin lähellä, mutta vielä niin kaukana on ajokausi.

Tallissa on tapahtunut ihan vilpittömästi sanottuna paljon. DHL-pukin tuomiset on kaikki asennettu paikalleen, ja ruumiita prosessissa syntyi erittäin vähän. Luulen että alle tilastollisen keskiarvon. Lapsen ranteen vahvuista tankoa olevat kierrejouset menivät paikoilleen (ja pois) ns. vanhan liiton tunkkimekanismilla, kammottavan kuumotuksen ja kauhuhien voitelemina. Muutaman liki 50 vuotta paikallaan olleen kumipuslan kanssa tultiin taas elämän syvien peruskysymysten äärelle: Miksi aina minä? Miksi kaikki on aina vaikeaa? Miksei se ole helppoa? Miksi olen täällä? Miten täältä pääsee pois? Näitä puntaroin tuntikausia, välillä itkin kuin lapsi sikiöasennossa kylmällä betonilattialla, välillä taas kuola ja kammottavat kiroukset ammottavasta kidasta pärskyen väänsin räikänvartta.

Jarrurumpu viimein takaisin paikoillaan!

Ja lopulta kaikki oli paikallaan. Kaikki uudet pallonivelet, raidetangonpäät yms. The works sanoisi jenkki. Täytyy sanoa että kevyttä riemua tuntui rinnassa Prinsessan seistessä taas omilla tassuillaan, ilman mekaanisia tukia ja inhoja tunkkeja. Luulisi tuon malminpalan ohjautuvan jotenkin sujuvammin nyt!

Ammattimies liimaa tuulilasia

Vesitiiveys parantui myös oleellisesti. Tuulilasi ja takalasi on nyt liimattu paikalleen, molemmat jopa ehjänä! Salaisuus tähän on se että en edes kokeillut itse. Harrastajapiireistä löytyi kaveri joka tekee moista ammatikseen, ja hän suostui jeesaamaan erittäin kohtuullista korvausta vastaan. Hattu pois päästä, näin toimivat herrasmiehet. Siinä kun seurasi kaverin työskentelyä tajusi sen että on tiettyjä asioita joilla ei kannata harjoitella. Rivieran lasit ovat yksi sellainen.

Lukien tästä päivästä on tehokasta peliaikaa Vappuajoon tasan kolme viikkoa. Siinä ajassa pitää saada koottua autoon sisustus takaisin, tsekattua ohjauskulmat, vaihdettua öljyt ja vielä saatava katsastussedän leima päälle. Kevyt hiki voi tulla, mutta optimistit perivät maan. Kerron miten kävi...

Lasit paikoillaan, omilla tassuilla!

Ameriikan pukin tuomisia

Liki kolme kuukautta edellisestä päivityksestä, häpeän. En suinkaan ole vaipunut katatoniseen tilaan tallin nurkkaan tahi työntänyt Prinsessaa katto vihreäksi maalattuna Iidesjärveen. On vaan ollut muka kiirutta.

Pikkuisen erinäköinen ikkunanpoka!

No. Sitten viimeisen on ruoste saanut rajusti kyytiä ja uutta maalia tarttunut ikkunanpokiin ja sisäkattoon. Pohjalle karmeasti käryävää happomaalia ja primerit päälle. Oli sinällään mielenkiintoista vedellä syvään henkeen asetoni-happomaali -coktailia ahtaassa tallissa jossa ei ole lainkaan ilmanvaihtoa. Ajatus oli alunperin että pitäisi vähän ovea auki niin saisi happea, vaan GM-jumalat päätti että 25 asteen pakkanen on sovelias puuhakeli. Ei siinä paljoa tuuleteltu nääs. Pintamaali vielä, sitten akkunat paikoilleen, ja vot; Siinäpä ruosteeton Buick!

DHL-pukin tuliaiset

Otsikon mukaisesti kävi myös sellainen iloinen perhetapahtuma että Ameriikan pukki kävi pihassa DHL:n autolla. Kädettömän miehen ja toveri Ilkan jokatalvinen ilmasilta pöläytti eteisen täyteen rautaa, yhteensä 78 kiloa. Toki Prinsessa pääsi tässä vaatimattomille osille, pieniä on silakat joulukaloiksi.

Ostakaa jonnet itte bensanne

Purkuosaa Kanadasta

Kasasta löytyy eturipustuksen rebuild-kit, eli kaikki pallonivelet, raidetangonpäät ja vino pino kaikenmoisia puslia. Uusi nopeusmittarin vaijeri, vähän tiivisteitä ja ikkunalistojen klipsejä.




Kruununa kasan päällä suuri pettymys itä-Tamperelaisille mopojonneille eli lukollinen bensantankin korkki. Erikoisuutena käytetty kaasupoljin, jonka ROA (Riviera Owners Association) -toveri Kanadasta lähetti postikulujen hinnalla! Talk about cameradery!



Seuraavaksi kaikki tämä sälpe pitäisi sitten saada paikoilleen. Eturipustus on purettava melko totaalisesti, tukivarret ja jouset irti yms. Aavistuksen näin noviisina hirvittää, vallankin kun noiden kierrejousten kanssa pelatessa on ihan hyvä sauma päästä hengestään tai ainakin naamastaan eroon. Se on kuitenkin sanottava että jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tämä homma on jo kahteen kertaan valmis. Sen verran rajusti olen vaivannut sekä paikallisia että rapakontakaisia tietäjiä jatkuvilla kyselyillä toimintatavoista. Työkaluja ja välineitä on nyt sekä lainattu, ostettu että teetetty. Enää vaaditaan rautaisia hermoja ja pettymyksensietokykyä. Ja tuota viimeistähän löytyy jo vanhasta kokemuksesta!

Seuraava arbeitti