Tallissa on tapahtunut ihan vilpittömästi sanottuna paljon. DHL-pukin tuomiset on kaikki asennettu paikalleen, ja ruumiita prosessissa syntyi erittäin vähän. Luulen että alle tilastollisen keskiarvon. Lapsen ranteen vahvuista tankoa olevat kierrejouset menivät paikoilleen (ja pois) ns. vanhan liiton tunkkimekanismilla, kammottavan kuumotuksen ja kauhuhien voitelemina. Muutaman liki 50 vuotta paikallaan olleen kumipuslan kanssa tultiin taas elämän syvien peruskysymysten äärelle: Miksi aina minä? Miksi kaikki on aina vaikeaa? Miksei se ole helppoa? Miksi olen täällä? Miten täältä pääsee pois? Näitä puntaroin tuntikausia, välillä itkin kuin lapsi sikiöasennossa kylmällä betonilattialla, välillä taas kuola ja kammottavat kiroukset ammottavasta kidasta pärskyen väänsin räikänvartta.
Jarrurumpu viimein takaisin paikoillaan! |
Ja lopulta kaikki oli paikallaan. Kaikki uudet pallonivelet, raidetangonpäät yms. The works sanoisi jenkki. Täytyy sanoa että kevyttä riemua tuntui rinnassa Prinsessan seistessä taas omilla tassuillaan, ilman mekaanisia tukia ja inhoja tunkkeja. Luulisi tuon malminpalan ohjautuvan jotenkin sujuvammin nyt!
Ammattimies liimaa tuulilasia |
Lukien tästä päivästä on tehokasta peliaikaa Vappuajoon tasan kolme viikkoa. Siinä ajassa pitää saada koottua autoon sisustus takaisin, tsekattua ohjauskulmat, vaihdettua öljyt ja vielä saatava katsastussedän leima päälle. Kevyt hiki voi tulla, mutta optimistit perivät maan. Kerron miten kävi...
Lasit paikoillaan, omilla tassuilla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti