Sateisen kesän ainoa ilo...

... on vedenpitävä Riviera!

Ilmapallot antennissa - Todiste vappuajosta!

Talven raadannan jälkeen Kädettömään Mieheen iski melko totaalinen apatia, ainakin bloginpidon suhteen. Raadanta toki toi tuloksia, vappuajoon päästiin ja kaikki valmistui ajallaan skeptikkojen (osin perustelluista) kauhuskenaarioista huolimatta. Mutkia mahtui matkaan, ensimmäisestä katsastusyrityksestä Prinsessa pomppasi kuin sammakko paistinpannulta. Etupään re-build johti siihen että jarrut olivat rajusti epätasapainossa. No, näistä selvittiin J.Auton avulla samalla kun ohjauskulmat säädettiin. Toisella kertaa leima tärähtikin jo ilman huomautettavaa.

 Kuten todettua, Prinsessa oppi kuivaksi. Kuulostaa kovin perusasialta, mutta tässä tapauksessa kaikki tehtiin sen vaikeamman kautta. Liimaa --> Vesitesti --> Vuoto --> Siveettömiä puheita. Edellisen liiman poisto --> Liimaa --> Vuoto --> Siveettömiä puheita. Ja niin edelleen useampia varveja. Joka paikan piti olla niin tilkittynä kuin vain voi. Kädetön Mies pohti jo puolivakavissaan polttopullon soveltamismahdollisuuksia näin rauhan aikana.

Kunnes sitten eräänä päivänä Kädettömän Miehen konttaillessa kuskin jalkatilassa murehtimassa märkiä mattoja, iski se kuuluisa Heureka-hetki. Punertavaa, tahmaista, inhaa nestettä. Jäähdytysnestettä jukenauta! Miten pirussa sitä voi päästä sisälle? Googels huutamaan ja selvä homma: Lämppärin kenno sökö tai muualla siellä vuoto, ja neste tulee suoraan ilmanvaihtokanavista sisälle. Toisaalta tämä tieto harmitti pirusti, mutta toisaalta huojensi kovasti, vesivuodoille voisi tulla loppu!

Kelpaa Prinsessan hymyillä - Puhdas ja kuiva olo

Sitten vaan letkut uuteen järjestykseen konehuoneessa ja lämppäri pois kierrosta, ja voi´la: Siihen loppui! Tosin loppui myös lämppärin toiminta, mutta kuka piru kesällä lämmitintä tarvitsee? Vallankin kun huonosti eristetyn tulipellin läpi tunkee koko ajan V8:n hukkalämpöä enemmän kuin tarvitsee.

Ihminen joka ei ole taistellut kaksitonnisen neidon inkontinenssin kanssa ei voi tietää miten tyydyttävä fiilis on lopulta saavuttaa vesitiiveys. Kun se matto alkaa ensi kertaa kuivahtaa. Damn baby.

Tämän saagan tultua loppusuoralle riitti sitten vähän energiaa sisustuksen viimeistelyyn. Viime talvea mattoa asentaessa epäili Kädetön omia verhoilukykyjään (täysin aiheellisesti) useita kertoja. Matto ei istunut sitten hitollakaan, varsinkaan etujalkatiloista. No, amerikanvelhojen konsultaation ja kuvakavalkadin jälkeen selvisi syykin: Autosta puuttui likipitäen kaikki ns. Kick-panelit eli erilaiset voimapahviset, muoviset ja teräksiset verhoilulevyt joilla matto tuetaan. Pirustako tuonkin tiesti kun ei ole originaalia koskaan nähnyt.

Omatekoiset Kickpanelit

Siitä sitten hankkimaan. Muovinen ja teräksinen löytyivät erään Vincentin osiksi purkamasta -64:sta ameriikan ihmemaasta. Pahvisia ei millään raaskinut tilata, vaikka niitä uustuotantona saisikin. Sen sijaan Kädetön hankki metritolkulla jäykintä mahdollista voimapahvia josta ne voisi itse leikellä. Malli löytyi taas uskomattoman Riviera-miesten solidaarisuuden osoituksena: Australialainen heppu oli juuri teettänyt omaansa uudet, ja lähetti ystävällisesti kirjekuoressa tarkan paperimallin josta piirrellä. Ihan uskomatonta.

Sitten vain kova ähellys, paneelit paikalleen ja jopas näyttää erilaiselta!

Kyllä maistuu meno nyt. Tuhannen mailia on plakkarissa tältä suvelta, ja vastahan se kesä alkaa!